Eilen kosketus häpeään iski kongreettisesti. Samalla ajatus olenko ollut naivi olessani haavoittuva ja luottavainen. Käytetäänkö addiktiota aseena minua vastaan?

Kerroin jossain kohtaa naisystävälleni miten addiktion pahinpina aikoina olin ajatellut, tai siis addiktio oli tunkenut mieleeni ajatuksen että lopettaisin suhteen. Ei tarvitsisi käydä keskustelua mitä olen tehnyt ja rikkoa toista tällä kauheudella, ja voisi jatkaa porsastelua. Näin siis addiktio mieleni olisi halunnut tehdä.

Edellisestä summautui lause: "Jos jätät minut kerron kaikille millainen paska olet, kaikille kavereille ja uudelle naisellesi, niin kaikki saa tietää"

Ei hän oikeasti tuota kuulemma sitten tarkoittanut; Viha ja katkeruus tekojeni johdosta on vaan niin suuri. Pettymys miten olen hänelle valehdellut ja käyttänyt hänen luottamustaan väärin.

Aika sekavan tunteen jätti, että semmosta tänään