]]>
Yllä olevat asiat ovat ne joita minulla nyt on sisäympyrässä, eli repsahtamiseksi luokiteltavassa käyttäytymisessä. 3kk sitten otimme kummini kanssa pois sieltä:
Pornon, runkkamisen useammin kuin 2 kertaa viikossa ja kaikenlaisen alostomuuten liitttyvän materiaalin kattomisen.
Paradoksaalista on ettei nuo asiat ole minua juurikaan vainonneet sen jälkeen kun ne poistettiin.
Pääsääntöisesti elo ja olo on ollut helppoa, ihmisen on ollut hyvä olla, Nykyinen parisuhde on lämmin, rakastava ymmärtävä. Suhde, jossa on rakkautta ja ymmmärystä vapautta ja tilaa molemmille. Suhde, jossa asioista puhutaan. Suhde, jossa rakastan toista ihmistä ihan helvetin paljon.
Pelottavaa toisaalta onkun, aina välillä mörkö kömpii mieleen muistuttamaan:
"Nyt kun oot näin kaun ollut putsina retku tulee vääjämättä, kovempana kuin koskaan"
Ajatus joka pelottaa helvetisti, se että sama ralli alkaisi ja veisi minua kuin märkää rättiä, ja olisin jälleen elämäni sivustakatsojana, Tuhoaisin kaiken kauniin mitä nyt on ja satuttaisin tuota suloista ihmistä jota rakastan, joutuisin kertomaan mitä olen tehnytn niinpä olen luvannut olla rehellinen ja parhaani yrittää muuta en voi luvata.
Onneksi tuo pelko on ollut ohimenevää, se kun itsessään saa retkahduksen aikaan jos siihen jää jumiin.
Sitten on ollut myös hankalia juttuja, eli liikaa kiirettä, liian vähän lepoa stressiä, liikunnan puutetta yms
Eli hyvät perusasiat on jääneet vähälle, onneksi on voinut hidastaa ja kiinnittää niihin huomiota, ne kun on asioita joilla saa patterit ladattua ja turnauskestävyyttä vaikeisiin tilanteisiin. Retkahduksissa jotka tulee "yllättäen" huomaakin miten onkin pitkän aikaa lyönyt laimin noita perusjuttuja ja sitten:
Akku onkin tyhjä ja ainut helpotus löytyy addiktion varapatterista, Josta tuleekin ensin 10 000:n voltin tärsky, eufforinen rush hetkeksi ja sitten loputon häpeä ja piemeys ja paska. Pakottava tarve saada uusi 10 000 voltin lataus, josta ei sitten saakkaan sitä fiilistä ja entistä paskempi olo jne jne
No näistä viisastuneena vietänkin hidasta lauantaiaamua, nauttien ja menemällä päivällä rakkaan harrastuksen pariin.
]]>
Toisaalta pelottaa, pelottaa se voima mikä addiktiolla on ja se, että se joku kaunis päivä tarraa takinkauluksesta kiinni ja alkaa pyyhkimään minulla lattioita. Ja sivustakatsojana katson miten pilaan ja tuhoan kaiken elämässäni tuolla paskalla. Pelottaa että joudun kertomaan rakkaalleni mitä on käynyt ja satuttamaan ihmisiä joita rakastan.
Vaan ei auta pelätä ja murehtia muuten tulee hulluksi. Pitää vaan olla kiitollinen jokisesta hetkestä ja muistaa että jokaisessa hetkessä voi aina tehdä valinnan, hyvän tai huonon mutta valinnan kuitenkin. Tässä Hyvä Juttu Mindfulnes kerho mielekkäältä asiaan
Hyvää kesää kaikille, olkaa onnellisia ja nauttikaa ja eläkää päivä kerrallaan.
]]>
Muutama semmonen tilanne ollut jossa on pelottanut, samanlailla kun katonreunalla pelottaa ihmistä jolla on korkeanpaikan kammo. Yksi oli missä oltiin syömässä pizeriassa, jossa oli iso määrä kauniita tarjoilijoita. Mieleeni tuli flasback yhdestä unkarin tytöstä joka kerto olevansa tarjoilija siviilissä. No siitähän ensimmäinen ajatus katsoessani kaunista tarjoilija tyttöä oli "Huoraakohan tuo siviviilissä".
Tuosta ajatuksesta seuraava oli pelko siitä, että mieli alkaa täyttyä ajatuksista ja fantasioista, jotka sitten ottavat pakkomielteen niskalenkin ja taas mennään. No onneksi ei käynyt ja onnistu päästämään ajatuksista irti.
Matka jatkuu kuitenkin päivä ja hetki kerrallaan, kiitollisena jokaisesta addiktio vapaasta sellaisesta.
]]>
En saanut uskoa siihen, että tulisin saamaan siinä suhteessa hellyyttä ja läheisyyttä niin kuin kaipaisin. Enkä pystynyt uskomaan, että addiktiota ei käytettäisi lyömäaseena, se viimeinen niitti jokaiseen keskusteluun:
"Sä olet huorien kanssa pettänyt mua"
Lause jolla käy selväksi että keskustelu on käyty, turha jatkaa olethan paska.
Olin aiemminkin päättänyt lopettaa suhteen mutta aina olimme päätyneet sitä sitten jatkamaan ja yrittämään.
Toki suhteessa oli paljon hyvää, mukavaa yhdessä oloa, toistemme tukemista ja paljon positiivisia asioita., mutta se jakuva itseäni piinava kysymys: Onko tämä suhde missä haluan olla ? ja vastaus jonka tiesin kyllä pitkäänkin mutta en halunnut sitä uskoa ja kuulla: " Ei ole"
Olen paljon kelannut miksi ei sitten lopetettu tosiaan aikaisemmin;
Miksi sitten nyt:
Jotta totuus pysyy mukana ja ei ole pelkästään latteita osatotuuksia asiaan liittyy toinen orastava ihmissuhde jossa tuntuu että asiat voivat lähtökohtaisesti olla paremmin.
Mutta oli miten oli addiktion kanssa on nyt ollut hyvää aikaa ja takana on yli 30 päivää putsia ja henkisesti hyvää oloa ettei ole tattenut yrittää olla hampaat irvessä.
]]>
Vastuun ottamisen vaikeus. Kun katsoon taaksepäin elettyä elämään niin monissa eläni asioissa toistuu:
Jotenkin tohon patterniin liittyy määrätynlainen perfektionismi, kaikki pitäisi olla niin tip top ettei vaan tule sanomista. Siihen kun liittyy vielä määrätynlainen epävarmuus omista valinnoista, eli se ettei vaan tee virhettä tai onko tehty valinta varmasti maailman täydellisin alkaa aikamoinen soppa valmis.
Käytänössähän tuo linkkautuu selkeesti luonteenvirheisiini,; Perfektionismi, mielettymäisen tarve, hylkäämisen pelko.
]]>
Hulluudeksi sen tekee se, että jos nyt meen huoriin mulla ei rahaa ruokaan seuraavaksi pariksi viikoksi. Ite sitä kai vois syödä vaikka varpaankynsiä seuraavat kaksi viikkoa. Selitä nyt sitten lapsille että isi on laittanut huoriin kaikki rahat, sorry ei tule ruokaa.
Voiskohan luokitella rappiorunkkariksi ? Ehkäpä, mut ei mitään tervettä touhuu kyllä. Periaatteessa rahaa olis ollut ihan ok mut oon jo melkein 700 euroo pannu haisemaan tähän harrastukseen. noin kuukauden sisällä. Jollekin se voi olla pieni summa mulle se on aika pirun paljon rahaa. Rahaa jota olis taas voinu käyttää fiksumminkin. Mut tehty mikä tehty, tänään voi valita fiksummin, toivottavasti.
]]>Keskiviikko tuli lisää retkua ei hirveen iso kynnys ollut lähteä toteuttamaan addiktiotansa taas silleen "Mitä vitun väliä" meiningillä.
Torstaina olikin hyvä päivä oli pitkästä aikaa tapaaminen kummini kanssa ja siitä olikin tosi paljon apua. Hän pitkään ohjelmassa ollleena osaa sanoa oikeat sanat ja olla tukena.
Perjantai ja tää päivä onkin menny hyvin. Helposti kyllä lähtee mieli seikkailemaan ja karkaa noihin sessioihin. Onneksi on saanut päästettyä irti eikä ole tullut mentyä mainos sivuille.
]]>
Ei kai sitä olisikaan addikti jos ymmätäisi ja osaisi tehdä ne oikeat valinnat.
Juuri äsken taas tuli selattua huoramainoksia, haaveiltua menemisestä vedettyä käteen. Kaikki vaan siksi että pikkuisen ahdistuksen halusi hoitaa helpolla pois. Pari viikkoa on tuosta edellisestä retkusta ja
Siis kaikki on ilmeistä ja selvää ettei kannata jatkaa, vaan rakas ystäväni addiktio hellästi rutististaa tuon listan kädessään mytyksi, heittää tuleen, katsoo minua syvälle silmiin ja sanoo:
Mene vaan, ei se haittaa
Nyt jos koskaan voin todeta, että olen sairas ihminen, tämä sairaus on hulluus, enkä voi tästä omin avuin toipua.
Onneksi huonon valinnanan jälkeen voi tehdä paremman.
Jokohan tässä yksin alasti sängyllä itkiessä olisi saavuttanut pohjan taas tän addiktion kanssa ja osaisi luovuttaa itsensä oikeasti korkeamman voiman käsiin, sen paremman.
]]>Eli maksullisiin tuli sitten mentyä. Pelottaa taas ajatus ettei tää poikkeekaan. Mielessä rupee pyörimään ajatukset "jos vaikka autolla tuohon sillan tolppaan ja vitun lujaa" Oikeesti ärsyttää oma käytös, on tosi voittaja fiilis, Paskaaa ja vielä kerran paskaa !!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eikä voi hakee mistään oikeutusta teolleen, syyttää ketään tai mitään. Vaikka voimaton onkin tän paskan suhteen niin:
Ihan vitun oma päätön päätös !
En tiedä on vaan niin turhautunut olo tähän hulluuteen jolla taas sotkee koko elonsa ;-(