No pakko tulla ja toipumisen tielle on päästävä.

Aika synkkä on ollut meininki, huorissa on tullut käytyä 3 kertaa 1.8, 12.8 ja 18.8 eli tihenevällä tahdilla.

Viime tiistaina kun edellisen kerran repsahdin menemään tuli tosi epätoivoinen fiilis itseni suhteen. Mitä jos en oikeesti saa tätä loppumaan vaan sama paska jatkuu uuudestaan ja uudestaan. Mitä sitten teen ? mielessä kävi että otan itteni hengiltä kun en vittu kestä itteäni enään.

Perjantaina kerroin naisyställeni jälleen missä mennään, ei ollut mikään hyvän mielen juttu se. Tuntuu paskalta hänen puolestaan kun aiheutan hänelle suurta surua ja murhetta. Voisin olla tietty kertomattakin ja valehdella mutta se on mielestäni vielä suurempi vääryys; Valehdella ja teeskennellä, kusettaa toista päin naamaa. Kun suoraaan kysytään "oletko käynyt ?"

Kysymys kun ei ole siitä että haluaisin häntä pettää tai etsiä vaihtelua seksielämääni. Vaan siitä että olen voimaton tän paska addiktion kanssa. En tiedä kuinka tän suhteen kanssa nyt sitten käy, sen aika näyttää. En haluaisi häntä satuttaa enenpää, en tosiaankaan.

Kaikesta synkistelystä huolimatta on parempi olo olut tuon tiistain jälkeen sillleen etten ole ajautunut noihin pakkomielteisiin ajatuksiin ja fantasiointiin ja semmoseen ritualisointiin joka vääjäämättä johtaa retkahdukseen.

Päivä ja hetki kerrallaan on edettävä tehtävä niitä hyviä asioita, pieniä ja simppeleitä sellaisia: Nukuttava riittävästä, syötävä kunnolla liikuttava, panostettava 12-askeleen ohjelmaan, oltava kiitollinen korkeimmalle voimallensa jokaisesta hekestä jonka saa olla läsnä tässä ja nyt ilman pakkomielteitänsä.