Taas vaihteeksi raapustelemassa tänne sekavia mietteitä.

Viikko mennyt suht mukavasti, vai onko ?

"Suht Mukava" , "Ihan ok", "Ei mitään kummenpaa" kaikki tuollaisia yleislatteita kommentteja. Helppoja vastauksia kun joku kysyy: Miten sulla menee?

Huorissa ei ole käyty, puoleen vuoteen. Se on omalta kohdaltani hyvä asia, tosi hyvä. Kotona on laiteltu paikkoja, remppattu huonetta, terassi pesty ja sellasta pientä, sekin on hyvä juttu. Urheilua on tullut harrastettua, kiva juttu.

Vähän kaiken alapuolella ei sitten olekaan niin hyvä. Runkkattua on tullut melkein päivittäin. Voimakkaasti maksullisista haaveillen, ihan kuin sitä ei tietäisi mikä pahaolo siitä tulee jos menee....

Mistäköhän moinen halu kumpuaa? Ehkä keväästä, hormoonit hyrrää nääs... Työ stressistä ? Vai siitä että tunnetasollo on sekava olo omista tunteistani naisystävääni kohtaan hänen, omasta mielestäni epäloogisen käytöksen johdosta.

Ehkä eniten tuosta viimeisestä. Päässä pyörii taas sama kysymys "Onko tämä se suhde jossa haluan olla", "Olenko onnellinen", "Olenko itse kohtuuton ja minun pitäisi vaan ymmärtää" Suurimpana kysymyksenä jälleen "Rakastako minua oikeasti ja olet siinä etkä mene pois".

Kaiken tämän tunneryöpyn seurauksena omat tunteeni olen sitten pakannut syvälle sisälleni betoniin ja lyijyyn. Enkä uskalla, tai halua tuntea rakkautta. Saati ikävää kun hän ei ole täällä. Kaikki vain siksi että itse pelkään että minuun taas sattuu ja jään yksin ja minut jätetään.

Jälleen kerran sekava tilitys, josta itselle oli apua järjestelemään sisäistä maailmaansa. Mukavaa Lauantai päivää kaikille ulkona paistaa aurinko eikä kannata synkistellä enenpää <3