Sama laulu ja tutut sanat.... retkua...pornoa... mainoksia...

Onkin aikaa kun on tullut tänne kirjoitettua, melkein kuukausi. Ei tarkoita että olisi mennyt hirveen hyvin tai huonostikkaan, ei vaan oon jotenkin huvittanut. Nyt tuli melkein neljän viikon jakso ettei tullut retkua mikä olikin hyvä, ennen sitä rupesi olemaan retkahdusta 1 viikon välein ja niinkuin olen aiemmikin tainnut kirjoittaa tarkoittaa tuo tihenevä väli vääjäämättä sitä että jossain kohtaa lankeaa sitten oikeasti lähtemään ja sitten ei ole oikeesti kellään kivaa.

Tätäkin kun kattoo taaksepäin on edeltänyt tihenevä fantasiointi & runkaaminen mikäsitten juurikin eskaloituu tähän huoramainosten selailuun ja astetta kongreettisemmaksi valmisteluksi "lopulliseen retkahdukselle" . 

Se mikä tuossa taustalla on sitten ruokkimassa tuota liekkiä ei enään ole niin kauheen selkeä asia:

Kiirettä, stressiä, rahapulaa, vähän unta, liikunnan puutetta, ylisuuria odotuksia itsestään jostain näistä tai näiden summana kumuloituu jonkinlainen ahdistus johon sitten lähtee hakemaan helpotusta addiktion avulla.

Voisiko elämästään poistaa nuo laukaisevat tekijät ?

Ei varmaan kokonaan koska aina tulee joku uusi asia josta stressaantuu, tasoa minkä väriset sukat sitä laittaisi jalkaan :-)  Joten pitää oppia käsittelemään noita fiiliksiä erilailla ja olemaan armollisempi itselleen.

Mutta tänään ja tässä olen taas kentän keskellä aloitusruudussa ja omasta pelistä on kiinni etten pelaa itseäni nurkkaan mistä ei ole kuin yksi tie ulos... Mikä toisaalta on paskapuhetta koska AINA voi valita toisin ennen kuin teko on tehty. Mikä taas on totta on se että on VOIMATON ja addiktio tekee sen valinnan kun ollaan tarpeeksi pitkällä.