Se oli sitten Perjantaina, odotettu ja pelätty pikkujoulu. Aikaisemmin vuosina pikkujouluista kotiin selviäminen on ollut minulle aikamoinen via dolorosa, ja yleensä on huonosti käynyt, pillubaariin ja siitä huoriin.

Siispä jännäsi aika paljon kuis nyt käy pitkään mietin menekö ollenkaan vai olisinko selvinpäin. No homma päätyi siihen, että menin ja ryyppäsin turhankin rankasti. Onneksi sitten pääsin kyydillä lähi pysäkille ja siitä sitten kävellen kotiin. Kävely sinänsä oli tyhmyyttä olisin saanut kyydin perille astikin ja nyt sitten tuossa 500m matkalla onnistuin hävittämään puhelimen :-( ja heräsin eteisen lattialta puku päällä.

Mikä oli kiva huomata oli se että ensimmäiseksi herätessä mieleen tuli että en ollut muistanut lähettää viestiä naisystävälleni kotiin tulosta. Tuosta kumpusi mieleen huoli ja empatia häntä kohtaan siitä että hän luulee minu menneen huoriin. Kiva tuossa huolessa oli se että huoli ei ollut siitä että saisin asiasta nalkutusta vaan siitä että hän on peloissaan ja huolissan eli empatiaa.

No luuria ei sitten löytynyt mistään se vähän harmittaa onneksi numerot ja kuvat on netissä tallessa :-)