Tänään oli ensimmäisen askeleen palaveri. Hyvä homma on välillä palata siihen mistä on lähdetty ja missä ollaan nyt. Hyvä on myös kuulla muiden tarinoita, itseasiassa parampi onkin juuri kuulla. Auttaa laittamaan asioita oikeaan perspektiiviin kun muut kertovat omia tarinoitaan siinä onesti huomaa miten omat ongelmat oikeasi ovatkin kovin pieniä ja vähäpätöisiä, miten joillain on vielä vaikeampaa ja he jaksavat hymyillä ja olla ystävällisiä jne.

Toisaalta ekan askeleen palaverit on erittäin trihggeröiviä, muistuu mieleen kaikenlaisia juttuja ja mieli alkaa niitä pyöritttämään...