Henkilökohtainen levysoitin on taas jymähtänyt samalle uralle...

Huoramainoksia.... Tuonne lähden...Käteen.... En V...ssa lähde... Mainoksia...Tuonne...Käteen..Empäs...

Tätä rataa on nyt mennyt eilisestä. Addiktioni  yrittää uskotella että Tsekin naiset ovat ainut valinta joka tässä kohtaa kannattaisi tehdä, hetken helpotus ja hurmio ainut mitä nyt juuri tarvitsee, vittuun kaikki muu. Aikaa kuluu tuntitolkulla ja mitään muuta ei pysty ajattelemaan. Runkkamisen jälkeen on noin 5 minuuttia sellainen olo että nyt riitti, mutta sitten taas mennään.

Onnistuneesti dumppautuu addiktion alle kaikki muu, vääryys ja riskit mitä tuosta teosta taas olisi. Rahan ( jota ei oikeasti edes ole) meno. Millään näillä ei tunnu taas olevan mitään merkitystä kun addiktio armas kaivaa päähäni kuoppaa, mene mene... Samanlainen fiilis kun hammaslääkärissä juurihoidossa: tietää että tämä sattuu tai ainakin sen pitäisi sattua jos ei nyt niin jälkeenpäin. Puudutusaine on vaan lannistanut kivun jonnekin taustalle.

Tekosyynä ja oikeutuksena yritän, tai addiktioni yrittää käyttää seksin vähyyttä suhteessani, naisystäväni kiukuttelua, ihan mitä vaan: Sinulla on oikeus mennä, tottakai miehen pitää saada pillua kun mieli kerran tekee.

Kokoajan tiedän että jos nyt lähden iskee kipu ja katumus kuin 10 000 v kiveksille heti nautinnon jälkeen. " Järki sanoo kotiis mee on juhlat loppuneet" niinkuin Eppu Normaali laulussa sanoo.

Vääntö siis jatkuu toivottavasti saan ajatusteni laivan käännettyä terveemlle vesille ja olla menemättä. Karu totuus vaan on että jos ei saa päästettyä irti tuosta ajatuksesta ja koittaa tapella sitä vastaan halu mennä voimistuu ja voimistuu kunnes ei vaan jaksa enään ja haistattaa kaikelle siitä seuraavalle tuskalle paskat.