On se kumma tämä adiktin mieli ja eko, heti kun joku esittää kritiikkiä joka koskee itseäni siirtyy herne nenään.

itselläni arvostelu ( aiheellinen tai aiheeton ) osuu heti riittämättömuuden tunteeseen ja siihen ettenkö kelpaa tälläisenään. No näistä on sitten lyhyt matka hylkäämisen pelkoon ja tunne puolen jäätymiseen kun siis kyseessä on keskustelu naisystäväni kanssa. Hänen reakoidessa samaa tyyliin soppa onkin aika valmis... '

Onneksi saatiin selvitettyä homma :-) Enhän toisaalta voi olettaa että voin vain oksentaa kaiken pahanolon hänelle ja hän vain hymyilee...

On vaan niin tärkeetä itselle ettei asiat jää painamaan ja ala ajamaan addiktiota esiin taas sitä kun ei vaan haluaisi.