Pelko, se on varmaankin hallitsevin luonteenvirheeni. Josta juontuu alaspäin kaikki paska. Mistä pelko sitten johtuu ja miten siitä pääsee eroon se onkin toinen juttu.
Pelkään päättää mitään tai ottaa vastuuta asioista koska pelkään että olisin väärässä tekisin väärän päätöksen.
Tämän takia pitäisi aina löytää täydellinen ratkaisu kaikkiin asioihin johon kellään ei olisi nokan koputtamista. Selkeä seuraus tälläsestä on ettei sitten saa mitään aikaan.
Tuo että kaiken pitäisi olla täydellistä ettei vaan tule sanomista liittyy siihen että haluan mielyttää ihmisiä. Jälleen koska Pelkään.
- Pelkään, että ihmiset huomaavat kuinka epäpätevä olen.
- Pelkään, että minulle nauretaan
- Pelkään, että minusta ei pidetä
- Pelkään, että jään minut hylätään ja jään yksin
Mielenkiintoinen asia on sitten, että miksi pelkään kaikkea tuota. Miksi koen, että mielipiteilläni ei ole arvoa.
Olen epäpätevä ja täysi nolla jos en kaikesta tiedä kaikkea. Mistä kumpuaa tuo riittämättömyyden tunne. Tunne että jos ihmiset vain tietäisivät miten huono olen eivät he haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.
Ajatusketjua jatkaessa tullaan kohtaan, jossa pelkään että minut hyljätään. Jään yksin minulla ei ketään, eikä mitään mihin voisin luottaa.
Niinkuin AINA tämä koko paska mielessäni johtaa siihen kohtaan ja hetkeen jossa isäni katosi elämästäni. Ei pitänyt enään mitään yhteyttä meihin. Ja mielessä on vain yksi kysymys MIKSI ???? Miksi ihminen, jota lapsen rakkaudella rakastin ei halunnut nähdä minua enään. Olinko niin paha ja kelvoton lapsi että isäni ei halunnut minua enään nähdä. Mitä tein väärin että hän hylkäsi minut miksi miksi ???? Kysymyksi joihin en koskaan tässä elämässä tule saamaan vastauksia.
Totuushan on kuitenken se että minulla ei tuohon ole osaa ja arpaa minun osuuteni tuossa on täysi nolla. Hänen, siis Isäni oma päätös jonka taustoja en tiedä. Sen minkä tiedän on se että en ole tuossa syyllinen. En vain osaa päästää tuosta ainakaan vielä irti ja mennä sen yli, antaa anteeksi hänelle tuota.
