Kaikista hyvistä fiiliksistä huolimatta viime Torstaina tuli retkua, jälleen :-( Pakottava tarve ajoi selailemaan mainoksia ja haaveilemaan siitä kenen luokse menisi. Onneksi ei tullut mentyä.

Homma meni "käsille" ja kupla puhkesi, hyvä näin edellisen Lauantain ränni oli vielä mielessä ja se miten ei meinnanut saada silloin ajatusta millään pois mielestä.

Perjantai aamuna oli tosi turhautunut olo ko. episodista. Illalla oli onneksi mukavat kekkerit ja hyvä päätös oli mennä sinne autolla niin ei sitten tullut kiusausta jäädä kaupungille notkumaan.... ja siitä sitten sujuvasti "sujahtaa" tissi baariin.

Tänään tuo ajatus taas yrittää tunkea päälle: Mitähän mahtaisi olla tarjolla, olisiko Melissa, Vanessa, Denis vai vai

Ärsyttää ja vituttaa kun ei oikeasti halua mennä. Olo että rakastan naisystävääni enemmän kuin koskaan ja seuraavassa hetkessä mieli nyrjähtää huoriin.

Tavan ihminen varmaan miettii, että mieshän on vaan itsekäs kusipää; On vaan menemättä, ei kai se sen ihmeellisempää ole. Vaan kun on ihmeellisempää :-(

Onneksi ohjelman myötä olen oppinut pikkuhiljaa tajuamaan, että en ole paska, kusipää. Koitan vaan pelata niillä korteilla jotka minulle on jaettu. Ei ihan voittokäsi ainakaan alkujaan.

Enhän koskaan ole valinnut: "Seksiaddiktio minulle kiitos !" en tosiaankaan. Sen minkä olen valinnut ja mistä otan vastuun on se että haluan toipua tästä paska sairaudesta, ja elää toipuvana adiktina. Valitettavasti en koskaan voi elää "terveenä"

Aina tulen olemaan voimaton tämän suhteen, se on fakta jonka kanssa on vaan elettävä päivä ja hetki kerrallaan.

Toisaalta nyt nuo hetket ja päivät ovat elämisen arvoisia, kiitos siitä.