Yöllä sitten se taas kävi, ei kestänyt enään ja tuli mentyä. Paska olo ja vitutttaa, senhän jo mennessä tiesikin. Toivon ja rukoilen vain että addiktioni antaisi minun olla nyt rauhassa edes hetken en vaan kestä tätä voimattomuutta ja tuota toipumisen ja addikton välissä oloa missä pikkuhiljaa addiktio ampuu kaikki suojaukset alas. Lopuksi sitten seison avuttomana kaiken keskellä ja lähden valumaan alas mäkeä kohti seinää johon tiedän törmääväni niin että sattuu.

Nyt haluaisin vain rauhaa mieleeni että pysyisin pois tuosta paskasta en halua pornon ja seksin täyttämää pakkomielteistä mieltä en !

Tälläinen sekava tilitys. Itkettää ja vituttaa