Vaikee on taas tehdä järkeviä valintoja, ei vaan ymmärrä miksi.

Ei kai sitä olisikaan addikti jos ymmätäisi ja osaisi tehdä ne oikeat valinnat.

Juuri äsken taas tuli selattua huoramainoksia, haaveiltua menemisestä vedettyä käteen. Kaikki vaan siksi että pikkuisen ahdistuksen halusi hoitaa helpolla pois.  Pari viikkoa on tuosta edellisestä retkusta ja

• Muistan hyvin fiilikset jotka voi lukea edellisestä postauksesta.
• Ymmärrän mainiosti että menemällä taas uudestaan olo tulee vaan pahenemaan.
• Tiedän että se loukkaa naisystävääni syvästi ja voi ajaa hänet hulluksi
• Tajuan ettei "perse kestä" eli rahallisesti on katastrofaalista jatkaa.
• Hahmotan terveydellisen riskin joka liittyy suojaamattomaan suuseksiin.

Siis kaikki on ilmeistä ja selvää ettei kannata jatkaa, vaan rakas ystäväni addiktio hellästi rutististaa tuon listan kädessään mytyksi, heittää tuleen, katsoo minua syvälle silmiin ja sanoo:

Mene vaan, ei se haittaa

Nyt jos koskaan voin todeta, että olen sairas ihminen, tämä sairaus on hulluus, enkä voi tästä omin avuin toipua.

Onneksi huonon valinnanan jälkeen voi tehdä paremman.

Jokohan tässä yksin alasti sängyllä itkiessä olisi saavuttanut pohjan taas tän addiktion kanssa ja osaisi luovuttaa itsensä oikeasti korkeamman voiman käsiin, sen paremman.