Hyvä fiilis. Toisaalta tosi pelottava, mutta kiitollinen.

Voi sanoa "Tämä vuosi on mennyt hyvin" eli 9 päivää tai 8 koska yhdeksäs on aluillaan :-)

Olen näistä päivästä ja tästä fiiliksestä äärettömän kiitollinen Korkeimmalle Voimalleni ( KV)

Joulun alla ja oikeesta aika pitkälti koko sysksyn on ollut vaikeeta, on tullut selailtua huoramainoksia, haaveiltua lähtemisestä, katottua pornoa, en muista olenko vietititellyt ainakin yhden mailin lähetin.

Nyt ei moneen päivään ole ollut mitään hinkua moiseen, ei oikein ole tehnyt mieli vetää käteenkäään on ollut vaan rauhallinen ja läsnäoleva olo. Mitä sitten on muuttunut ? mikä on paremmin nyt ? Mikään ulkoisista asioista ei ole sen paremmin tai vastaavasti huonomminkaan kun aikaisemmin muutama huomion arvoinen juttu o n:

• Joulu on ohi: Joulu Joulusta muistuu aika ennen eroa, perheenä oleminen, rahattomuus ja siihen liittyvä riittämättömyyden tunne. Nyt Lapset olivat äidillään eikä itsellä ollut muutenkaan varaa olla kulutusjuhlien kuningas.
• Synttärit on ohi: Laseni täytti 18v yksi ihmisen suurista päivistä. Koin suunnatonta riittämättömyyttä kun en voinut jälleen olla kulutusjuhlien kuningas ja ostaa kaikkea kallista... Vaikka tiedän että suurempi merkitys on sillä että pystyn olemaan läsnä ja osana hänen elämäänsä, nyt ihan oikeasti kun en huku addiktioni pauloihin.
• Harrasteprojekti on hyllyllä: Koko syksyn tein lähes pakkomielteisesti harrasteprojektiani, josta pidän mutta otan sen liian vakavasti ja pakkomielteisesti turhautuen kun se ei mene kuten haluun. Nyt en oo jaksanut tuota vääntää. Se mikä on itelle epäselvää, on se onko tuo syy vai seuraus. eli Onko pakkomielteinenen tekeminen pakoa pahasta olosta vai johtuuko pahaolo tuosta pakkomielteisestä tekemistä. Oli miten oli en voi sitä noin tehdä miten syksyn tein.
• Olen nukkunut paremmin: Yleisesti ottaen on tullut nukuttua paremmin, hyvä uni on kaiken a ja o kun väsyttää ei pää pysy kasassa.
• Olen Meditoinut ja kirjotellut: On tullut tehtyä ns. hyviä valintoja kiitos KV:lle siitä
• Naisystäväni antaa minun rakstaa häntä: Addiktin ja myötäaddiktin ihmeellinen keskinäinen vuorovaikutus jos toinen yrittää konroloida ja jotain mitä ei pysty ja vaikutukset ovat täysin päinvastaiset niin AAL kamaa kuin olla ja voi. Puolin ja toisin ollaan opittu puhumaan tunteistamme puolin ja toisin. Sekä rakastamaan ja kunnioittamaan myös itseämme ja uskomaan että meillä molemilla on oikeus sellaiseen suhteeseen kun haluamme. ja kertomaan mitä haluamme eli olemaan haavoittuvia, uskoen että toinen ottaa kiinni jos kaadumme ja rakastaa kaikkine puutteineen ilman että tarttee yrittää mielyttä toista.

Nyt kun nuo asiat tähän purki sanoiksi ja lauseiksi voisin ajatella että suurin juttu on nuo riittämättömyyteen ja haavoittuva olemiseen liittyvät. Olen muistaakseni joissain aiemmissa teksteissäni sivunnutkin sitä miten Hylkäämisen pelko on suurin taustalla oleva trauma mikä minulla on.

Riittämättömyyden tunteesta on aika suora tie hylkäämiseen pelkoon:

"Minut on hylätty koska en ole hyvä ihminen en ole riittävä ja tarpeeksi tällaisena Jos ja un olisin täydellinen, en tee virheitä mielytän kaikkia:Mminua rakastetaan ja ei hylätä"

Uskomuksia jolla kaikki menee metsään, ja loppujen lopuksi kaikki on vain oman pään sisällä.

Päivä ja hetki kerrallaan mennään kiittäen putsista päivästä