Aamu, kaunis sellainen :-)

Toisaalta on hyvä fiilis tarkoitus on mennä askeryhmään. Tekemään seitsemättä askelta, kiva se. Pikkuisen taas ahdistaa, tuntuu että on tosi paljon asioita joita pitäisi tehdä ja se peruskattaus etten tiedä mitä niistä sitten oikeesti tekisi eli tuttua kauraa niin usein.

Mikäkäköhän siinä on että mielummin käyttää aikansa mietttimään sitä että "on niin paljon asioita etten millään kerkee tehdä niitä" sen sijaan että käyttäisi tämn ajan siihen että tekisi edes yhden niistä asioista pois.

Vaan ei, mielummin sitä halvaantuu loputtoman ajattelun jahkailun ja pyörittelyn kierteeseen; mikä on se tärkein asia jota pitäisi tehdä ja voi voi kun on niiiiin paljon rästissä hommia. Ehkä jotain masennuksen poikasta kun tulee fiilis että hautautuu noiden asioiden alle, tai perfektionismia: Mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät ja tarpeellimmat pyykit mitä pitäisi pestä, kannataisiko esnsin laittaa vanhat pois ja sitten vasta kone päälle että aika tulisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti :-)

Ja ajankäytön tehokkuus rapisee siihen kun miettii miten se tulisi käytettyä kaikkein tehokkaimmin.

Tämmöstä sekavaa sepostusta tälle aamulle. Vessaan lähtö saattaa olla se ykkösprioriteetti, ja jos sitä kauan pähkäilee on housupyykki prioriteetti listalla kärjessä :-)