Perfektionistin painajainen on päällä, ei voi kerkee, pysty tekemään kaikkea. Alkaa pallot tippuilemaan lattialle sormien välistä kun ei voikaan kontroloida kaikkea.

Se että tiedostaa ongelman on hyvä, parempi kun asialle viel' tekis jotain, ja pakko se on tehdäkin muuten ei hyvä heilu pidemmällä, tai lyhyemmälläkään aikataululla.

Eilenhän tuon jo huomasi töissä; Hirvee kiukku ja raivari naurettavasta vastoinkäymisestä. Tai eihän se edes ollut vastoinkäyminen. Yksi sähköposti joka provosoi nupit kaakkoon vitutusmittarissa.

Se oli oikeastaan herättikin mut tähän että homma alkaa luisumaan sivuun, huomasin miten kollegani katsoi vieerestä: " Mikäköhän tolle tuli" no pitää tänään ottaa iisimmin ja pitää ne pallot ilmassa mitkä voi ja pitää ja antaa muiden jongludeerata niillä joita ei saa itse pidettyä ilmassa.

Tänään on uusipäivä ja parempi sellainen :-)