Mielen syöksykierre jatkuu, siinä mielessä että ei vaan pääse siiihen hyvään fiiliksen kiinni. Jokunen päivä takaperin mietin että olen tavallaan taantunut takaisin 2-3 vuoden taakse mielenmaisemaltani. Lähinnä se että enenevässä määrin tuntuu illlat vierehtävän huoramainoksia selaillen ja pornoa katsellen. Sitten alkaa hamuilemaan yhdentoista aikaan puhelinta käteen ja näpyttämään siihen numeroita ja ehkä sit soittaakin jollekin huoralle toivoen samalla ettei se vaan vastaa puhelimeen.

Liian myöhään tulee sit mentyä nukkumaan ja aamulla väsyttää ja monenena aamuna ensimmäisenä mieleeen tunkkaa ajatus että huoriin. Ei kiva ei Viime keskiviikkona kun kävin naisystävälläni kylässä mielessä  pyöri vähän väliä tuo ajatus että "täältä kun pääsen menen huriin" ja kun pääsin autolle alkoikin heti mainosten selailu ja kotiin ajaessa joka  risteyksessä mietin että käännyn kallion suuntaan ja soitan sille tai tälle. Koti pihaltakin meinasin vielä kääntyä takaisin. No onneksi en kääntynyt.

Eli olen vahvasti valheellisessa kuplassa josta on vaikea, mutta ei mahdoton päästä ulos ilman että sen "räjäyttää" menemällä loppuun asti. Kaikessa tässähän on kysymys vaan tavasta, joka voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen Reminder, Routline, Reward ( 3R's)  Patrick Carnesin kirja Out of the shadows Puhuu Triggeristä Rituaalisoinnista ja palkinnosta.

Pitäisi löytää uudet toiminta mallit käsitellä asioita jotka käynnistyy jostain asiasta. Eikä turvata noihin vanhoihin "tuttuihin ja turvallisiin" malleihein joita on vuosia ja vuosikymmeniä itselleen opettanut.

Lohduton asia on että vaikka uusia tapoja oppii ja olenkin oppinut 12 askeleen ryhmien myötä. Vanhoihin malleihin on helppo palata tosi nopeasti, kaikkihan tietää esim uudenvuoden lupauksensa, kuinka esim on päättänyt vaikka joka aamu punnertaa tai tehdä vatsalihaksia tms. Herätä aikaisemmin jotta kerkee nämä tehdä. No eka viikko menee hienosti, sitten muutaman kiireemmän aamun jälkeen homaa vaan jää, ainakin ittä noin käy helposti.

Nyt ollaan vaiheessa jossa "mystiseen paskaan oloon" eli siihen että ahdistaa joku asia otetaan annos Runkkausta heti ja nyt. Paetaan tästä paikasta jonnekkin muualle hetkeksi kun ei halua tai omasta mielestään pysty käsittelemään kyseessä olevaa tunnetilaa.

Mikäköhän tuo tunnetila itsellä sitten on ? Se on pelko, hylkäämisen pelko joka on kaiken takana ja pohjalla. Siihen tuntuu kaikki tiet vievän. Lopuksi se aina jountaa siihen miten isäni aikanaan lopetti yhteydenpidon. Jättäen pienen pojan mieleen kysymyksen "Miksi" ja ajatuksen siitä miten en hänelle kelpaa. 

Tämä jotenkin on se alkujuuri josta versoo omalla kohdallani kaikki luonteenvirheet ja väärät toiminta mallit; Riittämättömyyden tunne, huono itsetunto, hylkäämisen pelko, tarve mielistellä ja mielyttää, perfektionismi jne jne Hyvin osuu ACA:n pyykkilistaan,

Vähän taas eksyi aiheesta josta alunperin tunsin tarvetta kirjoittaa, vaan hyvä niin sillä nyt on Lohdullinen fiilis. Usko siihen että minulla on mahdollisuus valita, ja että olen tuon valinnan arvoinen. Ei ole pakko pilata elämäänsä tällä addiktio paskalla vaikka voimaton sen suhteen olen